Rakkausyllätys

Kuinka ollakaan minulle tuli oikea tilaisuus pelätä tai rakastaa, sillä Se Oikeani päätti sitten kosia minua! Ja minä vastasin täysin epäröimättä, suurella rakkaudella ja ilolla kyllä!

Olimme ravintolassa, kun hän pyysi minua takan eteen. Sitten hän polvistui eteeni ja avasi sormusrasian, jossa odotti täydellinen sormus – elegantti, siro ja klassisen kaunis. Sormus oli tehty minulle täysin uudesta jalometallista: ruusukullasta. Ruusu sopii tietenkin meidän puutarharakkaustarinaamme ja timantit siinä loistaa kuulemma kuten silmäni, kun katson kihlattuani ihaillen.

Rakkaani pujotettua sormuksen sormeeni kuulimme taputusta ja meille tarjottiin kuohuvaa ja kakkua. Yksi toinenkin tarjoilija kävi onnittelemassa meitä ja sanoi hänen kyynelkanaviensa auenneen nähdessään, mitä tapahtui. Oli ihana vahvistaa tuntemattomien uskoa aitoon rakkauteen ja kauniiseen romantiikkaan.

the-proposal-e1538652092250.jpg

Jos mietit, että sinulle on tärkeää, millä tavalla tai millaisella sormuksella toinen kosii, hän ei todennäköisesti ole sinulle oikea kumppani. Silloin vinkkini on, osta itsellesi haluamasi sormus ja sitoudu omaan hyvinvointiisi, kunnes kohtaat ihmisen, johon pystyt rakastumaan aidosti ja joka on valmis rakastamaan sinua ja laittamaan sinun hyvinvointisi omansa edelle. Panosta omiin rakkausvalmiuksiisi.

Ensi viikolla en enää kirjoitakaan, vaan katoan rakkauskuplaamme nauttimaan häitämme edeltävästä satuajasta täysin rinnoin. Toki minulla on pari kirjaprojektia työn alla, joiden tulokset näette sitten ensi vuonna. Lisätietoja saat nettisivuilta: www.virtuousarts.com

Toivon, että nautitte tästä rakkaustanssista ja uskaltaudutte omiin rakkaustansseihinne kasvaneilla rakkausvalmiuksilla. Toivon, että lisäsin myös teidän uskoa aitoon rakkauteen ja kauniiseen romantiikkaan, sekä siihen, että se on kaikkien ulottuvilla. Me kaikki ansaitsemme kaiken hyvän, mitä elämällä on meille tarjota. Kaikista elämän lahjoista kiitollisina voimme sitten rakentaa kauniimman maailman kaikille itsellemme ominaisimmalla tavalla.

Mainokset

Rakkaus, pelot ja yhteys

Kun rakastuu, joutuu kohtaamaan kaikki rakkauden haavat ja pelot, sekä tietenkin kaikki primääritunteet – ne mieluisat ja vähemmän miellyttävät. Ystäväni Varpu Vikman on kirjoittanut kirjan ”Pelkoa suuremmat unelmat”, joka julkaistaan ensi vuonna, ja jonka sain onnekkaana lukea jo nyt. Siinä puhutaan syvällisemmin myös rakkauteen liittyvistä peloista, joten kehotan jatkamaan rakkauden opintoja sen parissa.

Joku ei uskalla avautua rakkaudelle ollenkaan. Joku haluaisi kyllä avautua rakkaudelle, mutta ei uskalla; menee aina kipsiin yrittäessään lähestyä mielitiettyään tai ”elämä” järjestää aina jotain esteitä treffien ja/tai seurustelun ehdottamiseen. Silloin voi tuudittautua ajatukseen, että Sen Oikean kanssa kaikki menee helposti ja luonnollisesti. Sitä Oikeaa ei kuitenkaan tule vastaan, jos ei tee riittävää työtä itsensä kanssa. Jossain vaiheessa on kuitenkin uskaltauduttava testaamaan itsensä rakastamisen ja arvostamisen työn tulosta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Jos silloin uskaltaa ottaa ensiaskeleet eli pyytää treffeille ja/tai vastaanottaa treffikutsun sekä seurusteluehdotuksen, käy usein niin onnellisesti oikean henkilön kohdatessa, että rakkauden alkuhuumassa pelot katoavat hormonien tähden. Kun hormonicocktailien teho alkaa kuitenkin jossain vaiheessa laantua, täytyy ne omat pelot ja niistä johtuvat ”negatiiviset” tunteet taas kohdata. Isoin pelkoa aiheuttava kysymys lienee: voinko olla turvallisesti kiintynyt tähän kumppaniin?

Silloin viimeistään on aika ottaa puheeksi arvot ja kyky elää arvoja toteen. Monella ihmisellä ihanneminä ei vastaa todellista minää, jolloin tietenkään pelkkä puhe ei riitä. Silloin voi joutua peilaamaan toisen käytöstä ja riippuu vastaanottajan kypsyydestä kuinka rohkeasti hän uskaltaa katsoa peiliin. Onko kumpikin Se Oikea itselle? Eli elääkö kumpikin aidosti omana itsenään ja on rakentanut itselleen tervettä itsetuntoa, joka mahdollistaa sen, että kykenee kohtaamaan ne omat syvimmät pelkonsa ja haavansakin siellä peilissä? Kykeneekö kohtaamaan kaikki tunteensa ja käsittelemään niitä rakentavalla tavalla?

Jos päästään yhteisymmärrykseen visiosta suhteelle ja käytännön pelisäännöistä sille, mikä tietenkin on helppoa kahden itselleen ja sille toiselle oikean kanssa, niin päästään päivittäin kasvattamaan uskoa, rakkautta ja luottamusta parisuhteeseen. Turvallisen kiintymyssuhteen luominen vie aikaa niin lapsen ja vanhemman välillä kuin myös kumppaneiden välillä. Samalla se on hyvin helppo rikkoa. Ja jos se rikotaan, sitä on todella vaikeaa saada eheäksi. Toki siihenkin on olemassa keinoja aina anteeksiannosta parisuhdeterapiaan.

Ihanaa olisi, jos ympäröivä maailma tukisi aitoa rakkautta, eikä ihannoisi paheellista käyttäytymistä. Kai se paheellisen käytöksen tukeminen on vain pelon osoitus? Sisimmässään ihmiset kaipaavat aitoa rakkautta ja turvaa, mutta lienee psykologisesti helpompi olettaa pelkojen käyvän toteen kuin pettyä rakkaudessa (taas).

Emotionaalinen turvallisuus ja kokemus siitä että tulee hyväksytyksi, arvostetuksi sekä rakastetuksi myös niiden kaikkein vaikeimpien tunteiden ja pelkojen kanssa mahdollistaa aidon yhteyden ja rakkauden sekä itseen että toiseen. Toisaalta, kun sitä aitoa rakkautta ja emotionaalista turvaa vihdoin saa, huomaa kuinka moni aiemmin yhteydeksi luultu olikin harhaa, joka perustui vain itsekkäälle vaihtokaupalle. Silloin ei auta muuta kuin olla kiitollinen tuosta aidosti arvokkaasta lahjasta, jota ei saa rahalla eikä muillakaan hyödykkeillä itselleen ostettua, kuten viimekertaisessa blogikirjoituksessa kirjoitin.

Kuinka sinä valitset rakkauden joka hetki pelon sijaan maailmassa, jossa on vielä paljon pahuutta ja rikkinäisyyttä? Kuinka sinä luot yhteyttä, jokaiseen suhteeseen sopivalla tavalla, keskeneräisenä ihmisenä toisiin erilaisiin keskeneräisiin ihmisiin?

Rakkauden pelot

Ensi viikolla kirjoitan iloisesta yllätyksestä, joka minua hiljattain kohtasi rakkaudessa.

Oman rakkaustarinansa sankari

Olen kirjoittanut siitä, kuinka oman unelmarakkaustarinan kirjoittaminen selkeyttää sitä, mitä romanttiselta rakkaudelta odottaa (ihmisillä on amerikkalaisen tutkijan mukaan 26 perustarinaa, joita ihmiset alitajuisesti toteuttavat) ja kuinka tämä selkeys tuo sitä lähemmäs omaa elämää.

Itse esimerkiksi halusin kovasti, että unelmakumppanini olisi ”puutarhuri”, joka haluaisi saada sekä minut että suhteemme kukoistamaan. Kun tapasin ihmisiä, joilla oli pikemminkin opettaja-oppilas tai sotatarina päällä, en kyennyt kokemaan oloani onnelliseksi. Sen sijaan, että olisin yrittänyt saada itseäni nauttimaan epätyydyttävästä tarinasta, toin huomion itseeni. Kuinka minä voisin olla itse itselleni paras mahdollinen puutarhuri?

Entä onko minulla vielä sokeita pisteitä itsessäni ja unelmarakkauteni tiellä? Ajattelen, että koko elämä on sokeiden pisteiden löytämistä. Me näemme pikku hiljaa koko ajan enemmän sekä itsestämme että ympäröivästä maailmasta, jos olemme valmiita siihen. Pitää nähdä myös oman itsen ja maailman varjot, jotta voi fokusoida varmalta pohjalta valoon.

Uskon vahvasti siihen, että vuosisadan kaunein romanttinen tarina vaatii mahdollistuakseen hyveitä tarinan sankarilta. Hyveitä kehitetään pikkuhiljaa aivan kuten vaikka lihaksia tai notkeutta oikeanlaisten rutiinien sekä tietoisen ajattelun ja olemisen kautta.

Joogaopettaja

Jotta voit olla hyvä kumppani, sinun täytyy kyetä olemaan sitoutumiskykyinen ja keskittyä omaan henkiseen kasvuusi, josta tässä jutussa puhutaan. Samaisessa artikkelissa päästään myös sen ääreen, mihin toisessa ihmisessä ei pidä keskittyä, jos haluaa aidosti rakastua:

”Tarve saada rakkautta on syvin avioliittoon liittyvistä toiveista. Mitä hyötyä on yhteisistä taloista, autoista, huviloista ja mistään muustakaan aineellisesta, jos aviopuolisoiden väliltä puuttuu rakkaus? Mikään aineellinen ei korvaa toisen ihmisen rakkautta. Eristysselliin, yksinäisyyteen sulkemista pidetään kovimpana rangaistuksena. Eristäytyminen on sielunelämälle tuhoisaa.” – Teuvo Toivanen

Eli älä keskity siihen, mitä toinen ihminen voi sinulle tällä hetkellä tarjota, vaan mieti sitä, kuinka toinen ihminen voi tukea ja kannustaa sinua kehittymään sellaiseksi ihmiseksi, jollainen haluat olla. Mieti onko teillä samanlainen visio ja halu rakentaa yhteinen tulevaisuus. Ovatko molemmat yhtä rakastuneita vai onko toinen vain rakkauden vapaamatkustaja?

Niin kauan kuin ihminen hakee suhteelta kompensaatiota omalle riittämättömyydelleen, aito rakkaus ei ole mahdollinen. Kai aito rakkaus voi kehittyä kompensaatiollekin perustuvasta rakkaudesta, mutta silti suosittelen kaikkia rakkaudennälkäisiä kiinnittämään huomionsa ensisijaisesti oman riittävyyden ruokkimiseen, ehtymättömän rakkauden lähteen löytämiseen. En usko, että botoxit ja silikonit, tai rolexit ja porchet ruokkivat kenenkään riittävyyden tunnetta aidosti. Aito riittävyys tulee kyvystä olla läsnä sekä itselle että toisille juuri sellaisena kuin on, kun sinulta viedään ulkonäkö ja omaisuus, sekä mahdolliset tittelit että muut saavutukset.

Nautitko aidosti omasta seurastasi? Jos et nauti, kuinka luulet, että joku toinen nauttisi? Mitä pientä voisit tehdä juuri nyt, joka saisi sinut nauttimaan omasta seurastasi enemmän?

Ensi viikolla kirjoitan rakkauden peloista ja yhteydestä. Mistä sinä haluaisit kuulla romanttiseen rakkauteen liittyen?

Mistä tunnistin Sen Oikean?

Olen tehnyt työtä intuitioni, tai kuten ensin sen käsitteellistin Jumalan/sydämen äänen, kuulemiseksi niin kauan kuin muistan. Kipuilin pitkään myös oikeiden valintojen tekemisen kanssa. Koska niin kovasti halusin seurata Jumalan ääntä ja tehdä oikeita valintoja, päädyin juurikin tekemään ”vääriä” valintoja ja kuuntelemaan kaikkien muiden kuin itseni ääniä. No kantapään kautta opin sitten vihdoin, että kukaan muu kuin minä, ei voi tietää mikä on minulle oikein tapa elää ja tehdä päätöksiä.

Oikeita päätöksiä ei voi tehdä, jos ei ole valmis hyväksymään todellisuutta sellaisena kuin se on. Toisaalta, jos tekee päätöksiä vain tuntemansa todellisuuden perusteella, ei luo mitään uutta. Eli taas kerran korostan, että on tärkeää visioida – käyttää mielikuvitustaan – ja hyväksyä tosiasiat eli olla mahdollisimman tietoinen.

Kun tapasin Sen Oikean, tiesin heti, että tämä ihminen on erityinen ja läpeensä hyvä, sillä olen vuosien varrella kehittynyt aika hyväksi ihmistuntijaksi. Olin hämmentynyt, sillä koin tavanneeni täysin aidon ja rohkeimman koskaan tapaamani ihmisen, jotka molemmat tuntuivat juontavan juurensa terveestä itsetunnosta. Vaikka sieluni ja kehoni kokivat vetoa tapaamaani mieheen, mieleni ei ollut heti vakuuttunut, vaan halusi lisätodisteita. Mieleni rakasti kuitenkin heti alusta alkaen hänen logiikkaansa, systemaattisuuttaan ja kauniita kommunikointitaitojaan.

Keskustellessamme yhä enemmän ja myös muun kanssakäymisemme myötä, ymmärsin tämän miehen olevan emotionaalisesti turvallinen – asia, joka valitettavasti tuntuu olevan kuolemassa sukupuuttoon yhteiskunnassamme. Emotionaalinen turva taas sai minut luottamaan häneen ja avautumaan hänelle täysin, mikä puolestaan mahdollisti aidon rakastumisen.

Oli ihanaa tulla täysin rakastetuksi ja juhlituksi juuri niissä asioissa, jotka minussa ja elämässäni olivat olleet haasteellisia muille potentiaalisille elämänkumppaneille. Olin vuosien varrella alkanut jo itsekin uskoa, että olen liian vaativa ja odotan jotain täydellisyyttä, jota ei ole olemassa, koska niin minulle oli useampaan otteeseen sanottu. Kyseessä oli kuitenkin vain visiot, arvot, tarpeet, sielut, mielet, kehot ja kemiat, sekä rakkauden kielet, jotka eivät kohdanneet.*

On lottovoitto vihdoin kohdata ihminen, jonka kanssa asiat sujuvat vaivatta niin monella eri tasolla, joiden kaikkien olemassaolosta ei ollut edes tietoinen (eli joita ei edes osannut kaivata), ja joka otti luonnollisesti paikkansa perheessämme. Kaikki oli heti alusta alkaen aitoa, vastavuoroista ja epäitsekästä. Olimme samassa tilanteessa samaan aikaan, yhtä valmiita rakkaudelle ja halukkaita rakkauden osoittamiselle. Olin tavannut miehen, jota katson ylöspäin ja joka samalla kohottaa minua ylöspäin. Jonkun joka osaa arvostaa ja rakastaa minua sekä osoittaa sen minulle monin eri tavoin joka päivä. Jonkun jonka kanssa voi jakaa kaiken ja keskustella ihan mistä vain. Jonkun jonka kanssa voi vakavien keskustelujen vastapainoksi hassutella ja nauraa mahat kippurassa. Jonkun, joka on juuri se, jonka kanssa haluaa elämänsä jakaa ja joka ajattelee minusta täysin samoin.

Valorakkaus

Ensi viikolla kerron, mihin asioihin ei kannata potentiaalisessa kumppanissa fokusoitua, jos haluaa rakastua niin kuin elokuvissa, sekä lisää siitä kuinka voi valmistaa itseään vuosisadan rakkaustarinaan.

* Tässä vielä, mitä rakkaani vastasi muutaman viikon tuntemisen jälkeen, kun kysyin häneltä, mistä hän piti minussa erityisesti eli mistä hän tiesi haluavansa minut? Rakas Johanna Maria. Minä pidän sinusta erityisesti siksi, koska sinun sielukkuutesi ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Sinun viisautesi saa minut aina ajattelemaan asioita ja synnyttää minussa uutta. Sinun rakkautesi voimaannuttaa minut ja saa minut tuntemaan onnea ja kiitollisuutta. Sinun kauniit sanasi ja tekosi hellivät minua joka päivä. Sinun kosketuksesi rauhoittaa minut. Sinun katseesi ja läsnäolosi pysäyttää ajan. Sinun hyväsydämisyytesi ja empatiakykysi koskettaa minua syvästi. Sinun seurasi saa oloni vapautuneeksi. Sinun lahjasi ja taitosi saavat minua ihailemaan sinua joka päivä. Sinun äitiytesi antaa minulle uskoa tulevaisuuteen. Sinä saat minut ja rakkauteni syttymään palavaan liekkiin, joka ei koskaan sammu. Sinä annat minun elämälleni tarkoituksen. En ole koskaan tavannut kaltaistasi, you’re one in a trillion. ❤

Mun on pakko sanoa vielä se, kun on tässä viimeisen puoli tuntia ihmetyttänyt ja huvittanut se että sulle on sanottu et oot muka liian vaativa. You’re the most laid back and easy-going girlfriend I’ve ever had. Sä osaat kauniisti huomioida mun tarpeita ja antaa ja osoittaa mulle rakkautta monin eri tavoin. En voi edes käsittää kuinka onnekas olen, että löysin ihmisen, joka on niin rento ja jonka kanssa asiat soljuvat vaivatta joka suhteessa. Kiitos Johanna, että olet juuri sinä ja että saan jakaa elämäni sinun kanssasi.

 

Kun keski-iässä tapaa ihmisen, joka täyttää kaikki tarpeesi ja vielä muutaman sellaisen, jonka olemassaolosta et edes tiennyt, tiedät tavanneesi Sen Oikean tai sinua ei ainakaan kiinnosta selvittää, että löytyisikö jostain joku vielä oikeampi. Eli olkaa omia itsejänne ja oppikaa sanomaan kauniisti ei niin kauan kuin siltä tuntuu. Mikä sinusta olisi paras tapa kuulla se, ettei toinen koe sinun olevan Se Oikea hänelle tai että hän ylipäätään uskoo siihen, että hänelle on Se Oikea, jonka kohtaamiselle hän haluaa jättää elämässään tilaa?

 

Rohkeus rakastaa

Miten pysyä avoimena rakkaudelle ja uskaltaa antaa itselleen lupa haluta juuri niitä asioita, joita oikeasti haluaa ja samalla kohdata ja kestää ne mahdolliset pettymykset, joita sen vuoksi matkan varrella kohtaa?

Itselleni on ollut aina niin kauan kuin muistan päivänselvää, että minun täytyy hyväksyä tämä hetki täysin sellaisena kuin se on ennen kuin siihen voi tulla muutoksia. Myös maailman tämänhetkisen vääryyden ja pahuuden olemassaolo täytyy kyetä myöntämään ilman, että se vaikuttaisi kuitenkaan omaan hyvinvointiin tai lisäisi epäoikeudenmukaisuutta ja pahuutta mitenkään. Suurin osa tähänastisesta elämästä onkin ollut sen harjoittelua, että kuinka voisin kyetä hyväksymään tämän hetken, itseni ja kohtaamieni ihmisten epätäydellisyyden täydellisesti ilman minkäänlaista vastustamista antautumalla elämän vahvoille käsivarsille luottaen itseeni ja kykyyni olla tietoisena elämän vietävänä.

Merkittävä apu tuli ajatuksesta, että suhtautuu jokaiseen hetkeen ja kohtaamaansa ihmiseen ilman ennakko-odotuksia. Viime kirjoituksessa puhuin siis kuinka tärkeää on visualisoida haluamansa tulevaisuus ja sitten päästää irti. Tämä ennakko-odotuksista luopuminen on juuri sitä irti päästämistä. Eli saa, ja pitääkin, olla toiveita sen suhteen, miten haluaa elämän suurten linjojen menevän ja pienempiäkin intentioita kannattaa laittaa arkisiinkin askareisiin, mutta jos niihin tarrautuu niin, että päivä menee pieleen, jos intentio/visio ei toteudu juuri siten kuin sen alunperin kuvitteli, niin ollaan ajauduttu väärille urille. Se on todennäköisesti myös merkki siitä, ettei ole huolehtinut omasta hyvinvoinnista tarpeeksi tai että huomio on siirtynyt liikaa ulkoisiin asioihin, pois sisäisestä viisaudesta. Tietoisuus omasta hyvinvoinnista, arvoista ja visiosta, sekä niiden mukaan toimiminen muut huomioon ottaen läsnäolevana oman parhaan kykynsä mukaan riittää.

Eckhart Tollen kirja Läsnäolon voima oli niin ikään suurena apuna siihen joogaohjaajakoulutuksen, sitä seuraavan treenauksen ja opetuksen, sekä meditaatioharrastuksen että kirjoittamisen lisäksi. Omaan hengitykseen ja kehoon läsnäolevaksi palaaminen, sekä sen tiedostaminen, että elämä on kantanut aina tähänkin saakka. OK, on se ehkä joskus tiputtanutkin hetkeksi korkeuksista niin, että on tullut muutama mustelma, mutta edelleen hengitys virtaa sekä keho että mieli toimii. Jokaisesta putoamisesta on kuitenkin seurannut aina jotain hyvää, ehkä jopa aina uudelle tasolle nouseminen. Sielu on rikastunut päivä päivältä ja jokaikisestä kokemuksesta.

Kun vihdoin kykenin hyväksymään jokaisen hetken sellaisenaan – ainakin hetken aina asiaa sulateltuani – avauduin mahdollisuudelle olla auki rakkaudelle ja lopulta myös itseni täydelliselle rakastamiselle (ks. kirjoitukseni konkreettisista keinoista rakastaa itseä: https://elamankoskettama.wordpress.com/2018/07/16/itsensa-rakastamisen-rutiinit/), mikä puolestaan tarkoitti sitä, että hyväksyin itseni täysin sellaisena kuin olen – kaikkine toiveineni, tarpeineni, heikkouksineni ja pelkoineni. Pettymyksiä tuli, mutta niistä selvittiin ystävien, sopivan yksinolon ja hemmottelun avulla. Lempeys itseä kohtaan lisäsi lempeyttä myös muita kohtaan.

Tähän auttoi myös terveen itseluottamuksen ruokkiminen (Täältä pääset liittymään ryhmään, jossa saat ilmaiseksi englanninkielisen 30 päivän kurssini Crafting Self-confidence through Dancing), joka perustuu siis siihen, että luottaa omiin kykyihinsä ja elämänhallinnan taitoihinsa. Itse olen rehellisen itsetutkiskelun lisäksi hakenut apua kirjoista, coachauksesta, sekä erilaisilta mentoreilta että myös kehollisen työskentelyn (tanssi, jooga, reiki, rosen-terapia) kautta. Tärkeää on, että jokainen löytää juuri itselle sopivat keinot sekä terveen itseluottamuksen että itsensä rakastamisen vahvistamiseksi.

Rohkeus rakastaa
Photo, hair and make up: Shanshan Gong, Dragon Flower Photo Studio.

Ensi kerralla kerron, mistä tiesin tavanneeni Sen Oikean ja mistä tiesin, että en tulisi pettymään hänen kanssaan tavalla, joka sulkisi sydämeni hänelle.

Rakkaustietoisuus

Viime kerralla kirjoitin Sen Oikeani ensitapaamisesta. Tänään kirjoitan siitä, mitä meissä molemmissa täytyi tapahtua ennen kuin kykenimme fyysisesti kohtaamaan.

Koen, että ilman tietoisuutta kestävää rakkautta ei voi syntyä eikä rakentaa. Eli meidän täytyy aloittaa tanssimme rakkauteen pohtimalla rehellisesti kykyämme rakastaa ja haluamme panostaa siihen. Ei kaikkien todellakaan tarvitse panostaa yhtä paljon rakkauteen, kun me molemmat olemme panostaneet ennen tapaamistamme, mutta uskoisin rakkaudellisen tasa-arvoisuuden, vastavuoroisuuden olevan olennaista rakkausonnelle.

Itse aloin kirjoittaa itselleni kirjeitä tammikuussa 2017 kirkastaen sitä visiota, jonka olin jo aiemmin kirjoittanut ja jonka halusin saavuttaa. Lueskelin niitä aina välillä. Sen lisäksi, että myönsin itselleni mitä halusin – ja avasin siten itseni myös mahdollisille pettymyksille (Ensi kerralla vastaan muun muassa kysymyksiin: Miten pysyä avoimena rakkaudelle ja uskaltaa antaa itselleen lupa haluta juuri niitä asioita, joita oikeasti haluaa ja samalla kohdata ja kestää ne mahdolliset pettymykset, joita sen vuoksi matkan varrella kohtaa?) – ja päästin kuitenkin irti sen toteutumisesta, aloin nähdä kaavoja ajattelussani ja toiminnassani. Näin myös kehityspisteeni. Ja toisaalta elämän kontrolloimattomuuden. En ollut vielä jouluna 2017 siinä pisteessä, missä olisin halunnut olla, vaikka lähellä olinkin.

Sen sijaan, että olisin alkanut harmitella, että miksi elämä on niin epäreilu, etten ole saanut vielä kaikkea, mitä halusin, aloin vuodattaa paperille kiitollisuuttani. Kiitin kaikesta mikä oli hyvin elämässäni: muun muassa terveydestä, naispuolisesta sielunkumppanistani, työstäni ja tyttärestäni, joka on minulle elävä esimerkki siitä kuinka unelmat toteutuvat, kun niitä oikeasti haluaa ja niihin jaksaa uskoa. Odotinhan täydellistä pienokaistanikin kymmenisen vuotta!

Tuli niitä epäilyksenkin hetkiä, kuten tämä: Helsinki, 11.10.2017

Hävettää tämä epäily, kun kukaan ei tunnu juuri sopivalta… Mikä johtuu varmaan siitä, etten itse ole täysin sopiva itselleni… Eli keskityn vain elämään unelmaelämääni ja unelmamieheni astelee elämääni, kun olen valmis hänelle.

Se Oikea voi olla toiselle vasta, kun on Se Oikea itselle. Ja se tarkoittaa sitä, että on aito, elää rehellisenä itselleen ja on itselleen emotionaalisesti turvallinen. Silloin sitä tietää myös omat syvimmät halunsa, sekä pystyy kohtaamaan kaikki omat tarpeensa ja pelkonsa, ja osaa tunnistaa ne myös toisessa. Ja kun kaksi tällaista ihmistä kohtaavat, niin he kykenevät myös antamaan toiselle juuri niitä asioita, joita toinen kaipaa ja tarvitsee, sekä tietenkin myös saamaan niitä itse. Ensimmäinen askel tähän rakkaudelliseen vastavuoroisuuteen on siis tietoiseksi tuleminen.

Kuinka sinä voisit lisätä tietoisuutta itsestäsi suhteessa rakkauteen?

Entä millainen sinä olet unelmaelämässäsi ja unelmiesi rakkaustarinassa?

Kuinka voisit nostaa harson tietoisuuden tieltä?

Lifting the veil of consciousness
Photo by Shanshan Gong

 

Rakkaustanssi alkaa

Olen ajatellut koko ikäni, että minulle on olemassa Se Oikea. Viime vuosina tavattuani useampia sielunkumppaneita, aloin ajatella, että on ehkä useampia Niitä Oikeita. Kävi kuitenkin niin, että elämääni tanssi yllättäen mies, joka herätti taas uskoni Siihen Ainoaan Oikeaan.

Rakastuin häneen heti ensi silmäyksestä. En rakastunut hänen komeaan ulkonäköönsä, vaan jokin valo hänen silmissään häikäisi minut ja sai oloni tuntumaan kotoisalta. Se tapahtui juuri silloin, kun en todellakaan odottanut sitä. Olin jo pidemmän aikaa tuntenut oloni hyvin tyytyväiseksi elämääni sellaisena kuin se oli.

Yritin edelleen vastustaa ihastumista, kun en halunnut sotkea elämäni ihanaa tasapainoa, mutta kun tanssimme ensi kerran, yhteytemme oli aivan uskomaton. Hän oli täydellinen tanssipari minulle; pehmeä, kova, hellä, vahva, varma, leikkisä, herkkä, musikaalinen ja huomaavainen. Kaikki samassa paketissa. Vau, mikä tanssielämys! Tanssi oli toisin sanoen täydellinen. Haukoin henkeäni. Ja huomasin hänen olevan aivan yhtä puulla päähän lyöty kuin minä. En olisi millään halunnut päästää hänestä irti. Tuntui siltä kuin hän olisi huumannut minut jollain yliannostuksella feromonisuihketta.

Hän kiitti minua todella kauniisti hyvästä olosta, jonka olin saanut hänessä aikaan ja halasimme pitkään. Olisin vain halunnut sen halauksen jatkuvan ikuisuuden. Hän kiitti minua vielä uudestaan viestillä heti perään ja ilahduin siitä suuresti. Tuntui siltä, että tanssi ja halaus jatkuivat sittenkin – nyt vain henkisesti.

Tulevissa blogikirjoituksissa tulen vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin:

  1. Miten valmistautua rakkauteen? Mitä olimme tehneet ennen tapaamistamme?
  2. Mistä tunnistat Sen Oikean? Haluatko ylipäätään, että sinulle on Se Oikea?
  3. Miten tarina jatkui? Eli mitkä on yhdet mahdolliset askeleet unelmien rakkaustanssissa?

Sen Oikean näkökulma